Tajunnanvirta

Kuolettaa itsensä sisältä että pääsee eroon yksipuoleisesta rakkaudesta. Rakkaudesta? Ei sitä enää tiedä itsekään mihin uskoo. Pyynteetöntä se ainakin oli. Hukuttaa paha olonsa viskin, oluen ja absintin voimin.

Löysinkö mitään uutta? Saavutinko rauhaa mielessäni? En.

Makoilen saunassa, hämärtyvässä kevätillassa, tulen ääni on ainut joka rikkoo hiljaisuuden. Pitäisi nousta käymään ulkona, kun henkeä ahdistaa. En jaksaisi. Viimeksi kun tässä saunassa kävin, oli mukanani nainen jonka uskoin monet vuodet tekevän minulle hyvää. Olin kehittänyt häntä kohtaan täysin vääränlaisen kiintymyksen. Elin elämääni hän tavoitteenani. Nousen ylös lauteilta ja menen ulos tuolille istumaan. Olisipa röökiä. Vaikken edes polta..

Minulla on aina ollut sana hallussa, en vain ole koskaan keksinyt miten käyttää näitä lahjoja tarkoituksenmukaisesti edukseni vastakkaista sukupuolta seksuaalisessa tai romanttisessa mielessä lähestymisen suhteen. Vaikka pystyn hyvin myöntämään kiintymykseni ääneen ihastukseni kohteelle, en ole ikinä opetellut ns. Kaatamaan naisia. Se on mielestäni ollut aina liian halventavaa. Siksi olen itse aina seurustelusuhteen loputtua joutunut kuivalle kaudelle. Tämä ei onneksi haittaa kun silloin tällöin, mutta silloin kun haittaa niin oi että on vaikea olla. Viime kerrasta on puolitoista kuukautta ja sitä edeltävästä sinnittelin puoli vuotta. Näitä kahta viimeisintä en tunne merkityksellisiksi vaikka yleisesti ottaen luen tällaiset asiat hyvin tärkeiksi itselleni myös psyykkisellä puolella.

Uskotteko, että meidät on tarkoitettu tähän maailmaan tai että on ylipäätään olemassa sellaista kuin tarkoitus? Jos tuntee jatkuvasti olevansa koditon vaikka pään päällä on katto ja ympärillä ihmisiä jotka välittävät, voisi sitä itse itsensä diagnosoiden väittää sairastavansa masennusta. Nyt olen saavuttanut jonkun aivan uuden tason, missä mikään, jopa ennen ilahduttanut, ei tunnu oikeastaan miltään. Kaikki on harmaata ja jokainen päivä samanlainen vaikkei samankaltaisuuksia löytyisi etsimälläkään. Minun näkökulmastani on surullista kahlita itsensä kiinni tähän maailmaan tai mihinkään korkeampaan voimaan. Eikai, pitää mennä että ehtii syödä ennen pitkää ajoa.

o/